Kuinka SLK johtaa jokaisen liikkeen takaisin omille juurilleen

TURHA PELKO POIS

Kun seurakunnan johtajat harkitsevat tiettyä seurakuntakasvun mallia, heidän suurimpia huolenaiheitaan on se, että jos heidän seurakuntansa noudattaa asianomaista mallia, se voi joutua irti omista (historiallisista, teologisista tai hengellisistä) juuristaan. Ne haluavat uudistua mutta eivät tulla ”sellaisiksi kuin ne muut seurakunnat”.

Onkin mielenkiintoista, että kun seurataan tuhansien seurakunnan luontaisessa kehityksessä mukana olevien seurakuntien kehitystä, huomataan että SLK-prosessissa tapahtuu aivan päinvastoin. SLK:ssa mukana olevat seurakunnat siirtyvät lähemmäksi omia juuriaan.

**SLK-PROSESSISSA seurakunnat löytävät identiteettinsä sekä oppivat arvostamaan ja kehittämään sitä ja lopulta ilmaisemaan sitä tavalla, joka on mielekäs niiden nykytilanteessa.**

Useimmat seurakuntaliikkeet aloittavat aivan terveesti (eli osoittavat korkeaa laatua ja heijastavat tasapainoisesti kaikkia kolmea ”väriä” – ajattelu- ja toimintatavan painotusta), mutta historiansa kuluessa ne menettävät paljon alkuperäisestä elinvoimaisuudestaan.

SLK auttaa seurakuntia pääsemään takaisin oman liikkeensä juurille. SLK-prosessin tuloksena anglikaaneista tulee tehokkaampia anglikaaneja, baptisteista tehokkaampia baptisteja, helluntailaisista tehokkaampia helluntailaisia ja metodisteista tehokkaampia metodisteja. Sama pätee kaikkiin yli 100 kirkkokuntaan, joissa SLK:ta on tähän mennessä sovellettu.

YKSEYTTÄ, EI YHDENMUKAISUUTTA

Ei ole epäilystäkään siitä, että SLK auttaa vahvistamaan hengellistä ykseyttä. Mutta se ei synnytä (rakenteellista tai hengellistä) yhdenmukaisuutta. SLK:ssa mukana olevat seurakunnat löytävät identiteettinsä sekä oppivat arvostamaan ja kehittämään sitä ja lopulta ilmaisemaan sitä tavalla, joka on mielekäs niiden nykytilanteessa. Ne ovat siis käytännössä juuri sellaisia kuin millaisiksi Jumala ne alun perin tarkoitti.