Miksi kristillisyys on nykyään niin huonossa jamassa?

Miten maalaat maailmasi -kirjasta, Päivä osakeyhtiö

Kun Jumala kerran on ilmoittanut meille niin upean mallin siitä, miten hänen seurakuntansa pitäisi toimia, ja antanut meille valtuudet kaikkeen, mitä tarvitsemme pannaksemme sen käytäntöön, meidän on vakavasti kysyttävä itseltämme, miksei se useinkaan toimi. Minun johtopäätökseni on, että meillä ihmisillä on parantumaton taipumus valita yksi ”kolmesta väristä” – Jumalan kolmesta ilmoituksesta ja kolmesta persoonasta- ”lempiväriksemme”, sen sijaan että pyrkisimme yhdistämään kaikki kolme ulottuvuutta seurakuntiemme elämään.

Ajat, jolloin Jumalan olemuksen ja ilmoituksen kolme ulottuvuutta olivat yhteydessä toisiinsa, olivat seurakunnan parasta aikaa.

Kristinuskon erottaa kaikista muista uskonnoista Jumalan kolminkertainen ilmoitus: hänen ilmoituksensa luomakunnassa (vihreä vyöhyke) symbolinaan sateenkaari, hänen ilmoituksensa Jeesuksessa Kristuksessa (punainen vyöhyke) symbolinaan risti ja hänen ilmoituksensa Pyhässä Hengessä (sininen vyöhyke) symbolinaan kyyhkynen.

Kukaan ei voi käsittää Jumalan luontoa,
jos ei ymmärrä hänen tekojaan.

Kuinka Jumala on yhteydessä sinuun

Jumala ilmaise ainoastaan ”jotakin” itsestään, vaan itsensä. Tämä pätee ”luomakunnan ilmestykseen” (kuvan vihreä vyöhyke), samoin ”pelastuksen ilmestykseen” (punainen vyöhyke) ja ”henkilökohtaiseen ilmestykseen” (sininen vyöhyke). On tärkeää, että ymmärrämme kunkin ilmestyksen erityisluonteen.

”Luomakunnan ilmestys”

Jumala ilmaisi itsensä Luojana jättämällä luomakuntaan merkkejä luonteestaan (Ps. 19:2; Room. 1:19–). Ei tarvitse olla kristitty kohdatakseen tällaisen ilmestyksen (vihreä vyöhyke). Oletpa muslimi, buddhalainen, ateisti tai kristitty, voit nähdä Jumalan sormenjäljet katsoessasi luomakuntaa. Tämäntyyppinen ilmestys on aidosti uskontojen välistä.

Esittäessämme tällaisen väitteen meidän pitää muistaa, että se kuvaa luomakunnan ilmestystä, ei pelastuksen ilmestystä eikä henkilökohtaista ilmestystä. On ilmeistä, että luomakunnan ilmestyksen voi ymmärtää monin eri tavoin ja myös väärin. Pelkästään tällaisen ilmestyksen perusteella kukaan ei päädy käsittämään, että Luoja on Jeesuksen Kristuksen isä.

”Pelastuksen ilmestys”

Pelastuksen ilmestys (punainen vyöhyke) on toisenlainen luonteeltaan. Juuri Jeesuksessa näemme varmasti Jumalan sellaisena kuin hän todella on (Joh. 14:9). Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi, ”hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol. 2:9). Juuri hän tekee meidän puolestamme sovinnon Jumalan kanssa (2. Kor. 5:19). Uuden testamentin mukaan suhteemme Jeesukseen ratkaisee, pelastummeko vai joudummeko kadotukseen (Ap. t. 4:12). Hänen kauttaan saamme ”ikuisen elämän” (Room. 6:23).

Jumalan ilmestys tähtää aina suhteen muodostamiseen.

”Henkilökohtainen ilmestys”

Tarkoitan henkilökohtaisella ilmestyksellä (sininen vyöhyke) sitä hetkeä, jolloin Jumalan objektiivinen teko Kristuksessa meidän puolestamme tulee henkilökohtaiseksi, subjektiiviseksi todellisuudeksi. Pyhän Hengen kautta ”Kristus meidän puolestamme” onkin sen jälkeen ”Kristus meissä” (Gal. 2:20; 4:19; Kol. 1:27). Pyhän Hengen kautta Jumala vuodattaa rakkautensa sydämeemme (Room. 5:5). Jumalan Henki solmii suhteen meidän henkemme kanssa. Siten ihmisestä voi kirjaimellisesti tulla ”Pyhän Hengen temppeli” (1. Kor. 6:19). Pyhän Hengen ilmestys on ilmestys sydämessämme. Niin käy esimerkiksi silloin kun ihminen tulee uskoon (1. Kor. 12:3). Ellei tätä henkilökohtaista omaksumista tapahdu, Jumalan ilmestys ei ole saavuttanut tavoitettaan.

Kolminkertainen vastaus

Jumalan ilmestys tähtää aina suhteen muodostamiseen. Kaikissa kolmessa ilmestyksessä kohtaamme ainoan tosi Jumalan, mutta joka kerta kohtaamme hänet eri tavalla. Hänen kolminkertainen yhteydenpitonsa meihin kuuluu Jumalan perimmäiseen luonteeseen sellaisena kuin se on ilmoitettu meille Raamatussa, ja sen pitäisi olla sopusoinnussa meidän antamamme kolminkertaisen vastauksen kanssa. Aina kun yhtä kolmesta ulottuvuudesta lyödään laimin, kokemuksemme Jumalasta on epätäydellinen. Useimmat ongelmat, joita koemme seurakuntiemme jokapäiväisessä elämässä, johtuvat perimmältään siitä, että Jumalan kolminkertainen ilmestys on ymmärretty väärin – usein yksipuolisesti.

Koska jokainen värivyöhyke on yhtä tärkeä, haasteena on saada ne tasapainoon keskenään. Se edellyttää, että arvioimme jatkuvasti, kuinka vahvasti kehittynyt kukin kolmesta alueesta on.

Kolme painotusta, kaikki yhtä tärkeitä

Luonnollisesti evankelikaalit kokevat vahvasti omakseen punaisen värin, karismaatikot sinisen ja liberaalit vihreän. Terve ja edistyvä hengellisyys edellyttää kolminaisen Jumalan tasapainoista tuntemista ja kokemista.

Mikä värivyöhyke on juuri nyt sinun mahtavinta kokemusaluettasi Jumalasta?

Koska kaikki kolme värivyöhykettä ovat yhtä tärkeitä, jatkuvana haasteena on huomata, mikä niistä on heikoimmin kehittynyt. Kun keskityt vahvistamaan sitä aluetta, edistät automaattisesti parempaa tasapainoa. Tämä pätee yhtä hyvin sinuun yksilönä kuin pienryhmääsi, seurakuntaasi ja koko kirkkokuntaasi. Aina on yksi alue, joka on heikommin kehittynyt kuin muut kaksi ja vaatii erityishuomiota.

Miten maalaat maailmasi -kirjassa on opetusta, joka auttaa laajentamaan Jumalan kolminaisuuden kokemuspiiriä ja sitä kautta kehittämään henkilökohtaista ja seurakuntayhteisösi palveluvalmiutta.

Harhaoppi = osittainen totuus

Katso kuviota alla. Kuten huomaat, jokainen kolmesta väristä liittyy erityiseen vaaraan, joka ilmenee vääjäämättä sillä hetkellä kun kaksi muuta väriä sivuutetaan. Paras tapa välttää kuviossa mainittuja kolmea vaaraa on siis vahvistaa ”vastakkaisia värivyöhykkeitä”.

Paras tapa välttää kuviossa mainittuja kolmea vaaraa on vahvistaa ”vastakkaisia värivyöhykkeitä”.

Harhaoppi ei ole, kuten moni meistä uskoo, totuuden vastakohta. Useimmissa tapauksissa se on jotakin paljon hienovaraisempaa. Se on osittainen totuus. Jokaisessa harhaopissa on aina totuuden siemen. Koska se ei kuitenkaan ole yhdistynyt totuuden muihin puoliin, vaan se esitetään ehdottomana asiana, siitä tulee osittainen totuus ja siten harhaoppi. Kaikesta opetuksesta voi tulla harhaoppista, jos totuuden osatekijöitä — vaikka kuinka raamatullisiakin — pidetään koko totuutena. Melkein joka ainoassa tapauksessa harhaoppiset ryhmittymät ovat raamatullisesti oikeassa juuri niissä puolissa, joita korostavat. Mutta ne ovat väärässä sivuuttaessaan lukemattomia muita puolia Raamatun sanomasta. On hyvin surullista, että kautta kirkkohistorian asioita on vain harvoin eritelty tällä tavoin.

Kolme ydinvaaraa

Pohdiskeleva puoli (vihreä osio) on olennaisen tärkeä kristillisen uskon ymmärtämiseksi terveellä tavalla. Jos tämä ulottuvuus kuitenkin on eristynyt ja nostettu ehdottomaksi asiaksi, päädymme rationalismiin, joka on — toisin kuin rationaalisuus — todellinen vaara kristilliselle seurakunnalle. Tai katsopa punaista aluetta, proaktiivista puolta — toista olennaista kristillisen uskon ulottuvuutta. Sillä hetkellä kun kaksi muuta ulottuvuutta (pohdiskeleva ja tunnepitoinen ulottuvuus) suljetaan pois, päädytään aktivismiin. Sama pätee siniseen osioon. Niin olennainen kuin tunnepitoinen ulottuvuus onkin, niin jos painopisteemme on typistynyt pelkästään siihen, päädymme emotionalismiin, joka on jo aiheuttanut seurakunnalle paljon vahinkoa.

Johtajuus velvoittaa muun muassa tunnistamaan jatkuvasti tasapainottomuuden alueita ja kehittämään ”radikaalia tasapinoa”, jossa on ”järkeä, henkeä ja toimintaa”.

Harhaoppeja on kaikissa kolmessa väriosiossa

Kokemuksiani:

Koska palvelutyöni vie minut hyvin moninaisiin ryhmiin, joudun jatkuvasti tekemisiin tasapainottomuuksien ja jopa harhaoppien kanssa. Minulle on ollut hyödyksi tajuta, että harhaoppeja on kaikissa kolmessa väriosiossa, ei vain yhdessä tai kahdessa. Kun liberaaleissa ryhmittymissä (vihreä vyöhyke) voidaan havaita toistuvasti relativismin vaara, monissa evankelikaalisissa ryhmittymissä (punainen vyöhyke) on yleisesti lakihenkisyyden vaara. Samaten monilla karismaattisilla ryhmittymillä (sininen vyöhyke) on ongelmia hengellistävän maailmankatsomuksen kanssa, joka on ristiriidassa Jumalan luomakunnan ja Raamatun mittapuun kanssa. Kannustamalla niitä kaikkia kasvamaan ”vastakkaisten” väriosioidensa suuntaan yritän auttaa niitä voittamaan ydinongelmansa.

Christian A. Schwarz

Omien vaaravyöhykkeidemme käsittely

On ällistyttävää, miten moni meistä näkee selvästi toisten kristittyjen ryhmittymien harhat mutta on jokseenkin sokea omilleen. Oletetaanpa, että oma ryhmittymäsi on taipuvainen rationalismiin. Silloin sinun ei tarvitse varoittaa väkeäsi emotionalismista eikä aktivismista — eihän se ole teidän ongelmanne —vaan on käsiteltävä henkilökohtaistaa vaaravyöhykettänne: rationalismia.

Niin kauan kuin pohdiskeleva, proaktiivinen ja tunnepitoinen ulottuvuus ovat tasapainossa, seurakuntaorganismi on terve. Jos yhtä kolmesta väristä lyödään laimin, meitä uhkaa rationalismin, aktivismin ja emotionalismin vaara.

Kuinka pääsemme näistä vaaroista parhaiten eroon? Yksi vaihtoehto on varoittaa niistä ja jopa taistella niitä kaikkia vastaan. Se on mahdollista ja toisinaan tarpeellistakin. Toinen vaihtoehto olisi kuitenkin vahvistaa ”tasapainottavia” napoja. Haluatko eroon rationalismista? Vahvista silloin proaktiivista ja tunnepitoista puolta. Haluatko kampittaa aktivismin? Vahvista pohdiskelevaa ja tunnepitoista puolta.  Haluatko taistella emotionalismia vastaan? Vahvista pohdiskelevaa ja proaktiivista puolta. Eikö radikaalin tasapainon tavoittelu olekin terveempää kuin ristitiitojen tavoittelu?

Tällainen menettely on vierasta monille varsinkin läntisten kulttuurien piirissä. Joissakin ei-läntisissä kulttuureissa se on kuitenkin maailman luonnollisin asia, varsinkin idässä  — esimerkiksi sairauden nujertaminen vahvistamalla ruumiin tasapainottavaa napaa. Kulttuurien välisen oppimisen avulla voimme löytää uusia, luovia ja hengellisiä tapoja ristiriitojen hallitsemiseksi.

Radikaali tasapaino

Monet ihmiset mieltävät ”tasapainon” melkein synonyymiksi kaikelle, mikä ei ole radikaalia: että suodaan yhtä vähän sitoumusta kaikille värivyöhykkeille — vain hiukkasen vihreää, vain hiukkasen punaista ja vain hiukkasen sinistä.

SLK:n yhteydessä kasvamme soveltamaan raamatullista tasapainomallia — että ollaan mahdollisimman sitoutuneita kaikilla kolmella alueella: radikaalin Kristus-keskeisiä (punainen vyöhyke), radikaalisti palvelemassa Pyhän Hengen voimassa (sininen vyöhyke) ja radikaalisti keskittyneitä luomakuntaan (vihreä vyöhyke).

Koska jokainen värivyöhyke on yhtä tärkeä, haasteena on saada ne tasapainoon keskenään. Se edellyttää, että arvioimme jatkuvasti, kuinka vahvasti kehittynyt kukin kolmesta alueesta on.

Onko elämäsi juuri nyt mielestäsi tasapainoista, vai onko se kallellaan tiettyyn suuntaan?

Radikaali tasapaino on sitä, mitä tarvitaan, jotta kristillisyys on tervettä, voimallista ja hedelmällistä.

SLK-valmentajat opettavat mielellään aiheesta lisää,
että työnne tuottaisi teille yhä enemmän hedelmää. (Fil. 4:17)

Kari Pölönen
kari.polonen@gmail.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s